Olen pimeässä. En näe muuta kuin pimeää. Tältäkö tuntuu kun on kuollut? En näe edes itseäni. Vain mustaa. Enkä pysty liikkumaan. Lääke jäi ottamatta. Enkä nukkunut hyvin. Olisin halunnut lukea seuraavan osan True Bloodista. Ja se olisi ollut vielä viimeinen osa. Ajatukseni keskeyttää leijumisen tunne. Kevyt tunne. Kuin minua pideltäisiin sylissä. Milloin viimeksi minua on halattu? Tai pidelty sylissä? En muista. Siitä on liikaa aikaa. Leijumisen tunne häviää ja tunnen, että olen jossain pehmeässä. Tunnen kuinka uni ottaa minut syleilyynsä. Näin on hyvä olla.
"An, aamupala on valmis!" äitini huutaa keittiöstä.
"Tulen ihan heti!" huudan takaisin. Juoksen keittiöön ja istuudun alas.
"Tein lempi aamupalaasi." hän sanoo hymyillen. Isä istuu paikallaan lukemassa lehteä. Äiti antaa munakasleivän eteeni ja samanlaisen myös isäni eteen. Hymyilen suu korvissa syöden aamupalaani.
"Eikös sinulla ole tänään baletti harkat? Minä voin viedä." Isä sanoo sanomalehden takaa.
"Oikeesti?" kysyn suu hymyssä. Yleensä joudun kävellä harkkoihin.
"Tietysti. Totta kai isän pikku prinsessan täytyy saada hovikuljetus harjoituksiinsa." hän sanoo hymyillen.
"Minäkin tulen mukaan saattamaan pikku prinsessaamme." äiti sanoo lempeästi. Söimme aamupalan jutellen päivän tapahtumista. Kun olimme valmiita, menimme laittamaan takit päälle ja kengät jalkaan. Kiipesin takapenkille isän ja äidin istuessa eteen ja laitoin turvavyöt kiinni. Lähdimme ajamaan kohti Madam Pierren tanssisalia. Mutta emme koskaan päässeet perille. Oli talvi. Rekka-auto ajoi ylinopeutta, ja mutkassa se luisui meidän päällemme.
"Äiti? Isä!" huudan takapenkiltä vanhempieni elottomille ruumiille. Miksi vain minä olen hengissä? Miksi heidän piti kuolla? En halunnut jäädä maailmaan ilman vanhempiani.
"An! Herää!" Säpsähdän. Katson ylös ja huomaan Jeredin. "Mitä nyt?" kysyn äreästi, kun huomaan että olenkin elossa. En kuollutkaan. "Olit tajuttomana, kun löysin sinut. Pyörryitkö?" Jered sanoo silmät tutkien minua. "Niin varmaan... En osaa sanoa..." Olen vieläkin vähän pyörältä päästäni. Katson Jerediä ja viime tapaamisemme muistuu mieleeni. "Miksi vaivauduit?" sanon hiljaa. "Miksi vaivauduin? An, en minä jättäisi sinua pakkaseen kuolemaan." Jered sanoo oudosti hymyillen. Istun hiljaa sängyllä, kun huomaan olevani taas Jeredin asunnossa. Katselen ympärilleni. Kirjoja. Kaikkialla on kirjoja. "Voitko jo paremmin? Olit niin kylmä, kun löysin sinut." Jered sanoo katsellen minua. Jered vaikuttaa taas niin nuorelta. "Olen ihan kunnossa. Pyörryin vain." sanon tutkiskellen Jeredin asuntoa. Se on suunnilleen samankokoinen kuin omani. "Kehotan sinua joka tapauksessa lepäämään vielä hetken ja syömään sitten. Jos vaikka pyörryit sen takia, että verensokerisi oli liian alhaalla." Jered sanoo ja minä nyökkään.
Jered katsoo, kun syön. Jered laittoi minulle munakasta. Se on hyvää. "Haluatko, että odotan vierelläsi kunnes nukahdat?" Jered kysyy yllättäen. Meinaan tukehtua munakkaaseeni. "Liian aikaista?" hän kysyy anteeksi pyydellen. "Ehkä vähän yllättävä kysymys." sanon yrittäen saada henkeä. "Ajattelin vain, että jos saisit sitten nukuttua kunnolla." hän puolustelee. Outo kysymys ventovieraalta... Joka sattuu olemaan opettajani kaiken lisäksi. Huokaisen. Tässä voi mennä moni asia pieleen... Hyvin moni itseasiassa. Olen uupunut. En jaksa ajatella kunnolla joten teen elämäni ehkä huonoimman päätöksen. Myönnyn hänen ehdotukseensa.
Menimme asunnolleni hiljaisuuden vallitessa. Jered istuutui sänkyni reaunalle odottamaan minua. Tein tavanomaiset iltarutiinini. Pesin hampaani. Otin lääkkeen. Kävin suihkussa ja laitoin yöpaitani päälle. Menen takaisin makuuhuoneeseeni. Tämä on tosi outoa. Me istumme kumpikin sänkyni päällä hiljaisuuden vallitessa. "Mä taidan alkaa nukkumaan." sanon lyhyesti ja menen peiton alle."Käy vain. Minä pysyn vierelläsi, jos saisit nukuttua. Enkä tee mitään, mistä et pitäisi." Jered sanoo hymyillen. Alan olla niin väsynyt, että pian alkavat jo luomeni tuntua raskailta ja nukahdan. Ainut asia jonka vielä kuulen on Jeredin lempeä ääni, kun hän sanoo: "Nuku hyvin, An."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti