Valmistaudun tulevaan päivään käymällä kylmässä suihkussa. Nyt ei ole aikaa nukahtelulle. Laitan vaatteet päälle ja meikkaan nopesti. Vahvasti meikatut silmät ovat tyypilliset minulla nykyään. Ennen olin erilainen. Paljon puhtaampi. Mutta enää en ole, enkä sille mahda mitään. Kerään tarpeelliset tavarat olkalaukkuun ja lähden kouluun.
Aulassa törmään Jerediin. "Huomenta, An." Mietin hetken vastaisinko ollenkaan mutta lopulta käännyn vastaamisen puoleen. "Huomenta." Jered hymyilee leveästi vastatessani. "Voitko jo paremmin? Näytät edelleen väsyneeltä." Näyttää, etten pääsisi puhumatta lähtemään enkä osaa valehdella. Ainoa vaihtoehto on siis puhua totta. "Näin painajaista. Ei sen kummempaa." Jered katsoo minua hetken täysin hiljaa. "Olet tainnut nähdä niitä useammin..?" En sano enää mitään ja katson pois. Nyt hän tietää vastauksen. Jered miettii jotain ja vilkaisee välillä minua sivusilmällä. Olemme kerrostalon alakerroksessa kun Jered taas puhuu. "Jos painajaiset jatkuvat, voit tulla minun luokseni. Näytit voivan nukkua, kun sinulla on seuraa." Kannustava hymy. Mutta Jered ei tiedä kaikkea. Ei lähellekkään.
Tunti matelee hitaasti eteenpäin. Tänäänkään ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä ja kohta on ruokatunti. Luokasta poistuessani törmään opettajaan, joka kantaa isoa kirjapinoa. "Anteeksi, minun vikani." kuuluu tuttu ääni. Ei. Ei voi olla mahdollista. Opettaja on Jered. Onko hän minua vanhempi!? Hänhän näyttää minuakin nuoremmalta. Jered kerää monisteita lattialle ja huomaa kehen törmäsi. Jeredin kasvoille leviää valtava hymy, ja minä haluaisin painua maan alle.
"Mukava tavata taas, An. Onko kaikki hyvin? Vaikutat poissa olevalta." Olen vielä sen verran järkyttynyt, että kestää hetken ennen kuin saan vastatuksi. "K-kaikki hyvin. Ei hätää." Jered nostaa minut ylös ja lähtee kuljettamaan kohti terveydenhoitajaa. "Oikeasti. Kaikki on ihan hyvin." Jered vain hymyilee ja osoittaa polveani. Polvi on veressä ja lisää tulee haavasta. Sanon vain: "Ai" tylsästi, kun en huomannut.
Jered puhdistaa polven ja etsii sidetarpeita. "Tytön pitäisi olla varovasti, ettei sattuisi vahinkoja niin kuin nyt." hän katsoo minua merkittävästi ja jatkaa polven hoivaamista. Siitä on aikaa, kun joku on viimeksi kohdellut minua lapsena. Laittanut kipeään polveen laastarin. Puhaltanut kivun pois. Mutta minä en voi jäädä menneeseen. Ne ajat on takana. Jered puhaltaa haavaan ja sitoo sen. Pelkkä laastari ei riittänyt.
Nousen jo ylös, kun Jered istuttaa minut takaisin penkkiin. Mitä hän nyt haluaa? "Minun pitäisi mennä tunnille niin kuin sinunkin." mulkaisen Jerediä, jonka pitäisi olla opettaja. "Opettajana minun pitää myös huolehtia oppilaistani ja sinä satut olemaan oppilaani." Jered hymyilee oudosti puoliavoimin silmin. Jered on oikeassa mutta en luota häneen tarpeeksi antaekseni hänen huolehtia minusta. Jered ei tunne minua. Kukaan ei tunne. Enkä halua ketään lähelle. Minulla on omat ongelmani ja muilla omansa. Nousen ja menen Jeredin ohi ovelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti